Perin minä sen helvetillisen talon, oi âmirca, sûba!

Olin jumalauta perinyt kartanon. Tai niin luulin ennenkuin saavuin paikalle. Ei se ollut kartano vaan jonkun sairaan professorin rintamamiestalo. Tai no niin teille suomalaisille se pitää selittää, asun Ranskassa ja täällä "rintamamiestalo" ei tarkoita yhtikäs mitään. 

Puhun siis äidinkieleltäni saksaa. Asun Pariisissa ja olin perinyt Ranskan länsirajalta talon. 

Olin saanut kirjeen: 

Hei, täällä setäsi

Sebastian, minulla

on kurkkusyöpä

ja ennenkuin kuolen,

aion lahjoittaa tämän

kartanon sinulle epävirallisena

perintönä. Saavuthan paikalle 

7.5.2017. 

~Sebastian Bornsjathî.

Kirjeessä luki vielä osoite. 

Mikä hiton nimi on Bornsjahtî? 

No päätin mennä paikan päälle. Minun piti tosin ensin käydä vaihtamassa autoni renkaat. Ajoin siis renkaanvaihtopaikalle ihan normaalisti ja sitten lähdin matkaan. Parisataa kilsaa etelään. Kuuntelin matkalla vain radiota ja ajelin. Ei mitään kummallista. Kuitenkin kerran jostain syystä matkan varrella rengas puhkesi. En tiedä yhtään miksi, tai ainakaan sillä hetkellä en. 

Vähän, pari metriä taaempana oli puukko mustalla kiinniottokahvalla ja todella terävä ja suora, ohut. Koko puukko oli musta. Mutta eikai se liity tähän renkaan puhkeamiseen. Hirveä sattuma vain. Karmi vähän hähähä. 

No tilasin hinausauton ja vahidoin renkaat välittämättä sen enempää. Ja jatkoin ajelua. 

Miksi kolmen talon seinässä matkan varrella oli Espanjan lippu? 

Saavuin talolle. No se ei ollut kartano! Se oli vain mörskä. Nyt ihmetytti, ja aikalailla sanotaan ärsyttikin. Marssin sisään ja pimpotin. 

Mies vastasi englanniksi. Sanoi olevansa espanjalainen. Katsoin tarkkaan ja hänellä oli lääkärin takki päällään. 

Näytti huonokuntoiselle koko mies. Hiukset sutussa ja silmäpussit ja silmäluomet tummuneet. Kaulassa musta jälki. 

Menin peremmälle. Pöydällä näkyi kummallisia yksivärisiä aineita. Tai näytti vedelle mutta tiesin kyllä että ei ollut sitä. Jotain kemikaaleja. Kaikilla pöydillä. Mies käveli sekavasti. 

Kättelin. Mies sanoi että ei kuole sairaalassa vaan jättää talon avaimet minulle pian, pakkaa ja lähtee viimeisiksi kuukausikseen jonnekin mökkiinsä. 

En muuten tullut ajatelleeksi enää että mies sanoi olevansa setäni. Miksiköhän en ajatellut sitä? Tai minulla on viisi setää ja kaksi muuta joista en tiedä paljoa mutta en kyllä tällaista olettaisi sedäkseni. Ei ollenkaan edes minulta näytä. 

Tutkin talon ala-ja yläkerrat. Itse asiassa alakerrassa oli kuin eri asunto, siellä oli hieno olohuone ja paljon tauluja ja hienot tapetit. Keskikerros oli ihan rähjäinen. Vintillä oli lähinnä vanhoja valokuvia miehen suvusta ja jotain matkaoppaita. Paljon matkaoppaita. Vähän outoa sekin. 

Mutta se alakerta oli ihan muunlainen. 

Kai tämä setäni on mietin silloin. Hän sanoi muuten alakerroksen jäävän minulle kokonaan ja että ei aio pakata sieltä lähes mitään. 

No mies keitti minulle kahvia ja juttelimme. Tai "setäni". Hän sanoi valmistavansa ilmakuivattua kinkkua. Aijaa. Hakee kuulemma ainekset jostain lähikylästä. Miten sitä sitten valmistetaankaan. 

Mies puhui koko ajan englantia. 

-Jos se leikkaakaan ilmakuivattua kinkkua? Kuinka? Miten sitä tehdään? sanoin ranskaksi ääneen itsekseni

I don't speak french, you bjârcmia. Êralo vell'. 

Mitä kieltä se puhui? En todellakaan tajua Sebastianin selityksestä nyt sanaakaan. Hänen puheensa muuttui ylipäätään kummalliseksi. En saanut pian enää selvää. Hän laittoi minut yhtäkkiä johonkin piharakennukseen lukittuna ja näin kuinka hän pakkasi autoaan. Tässä vaiheessa tietenkin aloin jo epäillä mitä hittoa tämä mies aikoo? Ja oliko se setäni? 

Hän pakkasi aineitaan. Mutta tuli silti päästämään minut pakkauksen jälkeen rakennuksesta aivan kuin se olisi ollut vain, no, vaikka käynti alakerrassa. Olin tietysti suuttunut tästä ja sanoin että ei tällaista enää tai katkaisen yhteyden. 

Mies jatkoi pakkaamista. Olin ihan iloinen että olohuone jäisi minulle. En silti tunnistanut yhtäkään sukulaista  kuvissa yläkerrassa, eivätkä ne näyttäneet minulta. Se epäilytti minua. Menin takaisin yläkertaan. Siellä oli vielä yksi huone mitä en ollut tutkinut. 

Täällä yläkerran huoneessa oli perkele ruumiita ja sitä "ilmakuivattua kinkkua". Mies saapui ja ovella hän jostain syystä leikkasi silmänsä irti mustalla veitsellä missä oli musta kahva ja pitkä ohut terä ja koko veitsi oli musta. Ja niitä veitsiä lojui huoneessa myös maassa. Pian hän puukotti minua rintaan ja siihen kaaduin... 

Nykyään, jostain syystä, olen vangittuna oppilaitokseen. Siis haamuna. Alan pikku hiljaa pitää tästäkin elämästä, juttelen joskus oppilaille jotka eivät kyseenalaista läsnäoloani. 

Ivallisesti koulussakin oli eräänä päivänä ilmakuivattua kinkkua ruokana. Ennenkuin koulu ja sen yksi sisällä oleva opettaja paloi. Joudun taas hitto vie etsimään uuden elinpaikan haamuna!