Vlova ja Vanraren Clova: Kreivitär Mihal

 

Tämä teos on kreivi Vandrarerin tekemä

versio teoksesta kreivitär Mihal. 

Muistona kollegalleen ja tietona tuleville

 henkilöille. 

Mihalin esipuhe

Olen kreivitär Mihal Onbrož Kačarma. Olen juuri luopunut valtiollisesta kreivinvallastani koska kreivikantani Vandraren II on juuri kuollut. Se on kyllä valitettavaa. Itse asiassa Vandraren oli läheisemmän kollegani kreivi Vandraren toisen isä. 

Olen nyt 99-vuotias, siitä on tovi, ainakin 29 vuotta kun kirjoitin nuo äskeiset lauseet tähän kirjaan. Tai siis mitä sekoilen, siitä on jo 49 vuotta hitto vie. 

Yksi suurimpia salaisuuksiani on se että kollegani, se nuorempi Vandraren on vampyyri. Itse asiassa hänellä on nyt yökerho. Hän on siis perustanut johtajansa P.D:n eli nimeltä mainitsemattoman vampyyrin johtamana oman vampyyrikerhonsa. 

Muuten kunniajäseniä siinä ovat eräs Vlova. Ja eräs Mikael. Hän lähetti siis oman vihkonsa muistelmat kerhostaan vuodelta 2024. Tässä teoksessa haluan vielä henkilökohtaisesti ottaa osaani ystävyyttäni lukijoihin. 

Vandraren elää vielä mutta hän on usein siellä aikamatkoilla. 

Vandrarerin jatko

Valitettavasti ystäväni Mihal oli kuollut ja löysin itse nämä hänen kirjoituksensa. Hän eli kyllä 99-vuotiaaksi ja pitkän elämän. Oli hyvä ystävä minulle. Olen kreivi Vandraren Clova Citja ja tämän vampyyrikerhon johtaja yhdessä Vlovan kanssa jonka osa lukijoista varmaan tuntee. En tiedä mitä kreivitär aikoi tällä kirjalla kertoa mutta itse aion kertoa kreivittärestä ja hieman myös itsestäni. 

Isäni Vandraren II oli siis kreivittären vallan tukija Dubrovnikista käsin, missä myös minun yökerhoni on. 

Lyhyesti kerron oman elämäni, eli synnyin kahdelle isälle Včibrolle ja Idram Vandraren II:lle vuonna 1654. En koskaan tavannu toista isääni Včibroa mutta hän oli kai joku mielipuoli ja yritti murhata klaaninsa jäseniä tai polttaa. Myöhemmin minulla oli kuitenkin äitipuoli eli isäni uusi kumppani mutta en häntäkään tuntenut kauaa. Myöhemmin kun täytin 20 perustin oman linnani. Siis en Dubrovnikiin vaan parikymmentä kilsaa muualle. 

Olen käynyt myös Suomessa myöhemmin, mutta en alun perin ole maapallolta mutta sukuni on ollut täällä varmaan ainakin neljä sukupolvea. 

Minut muuten vangittiin joksikin aikaa linnaani. Ensin lukittauduin sinne itse mutta sitten ihmiset jättivät minut sinne. 

Tosin sanotaan että maineeni ei ihmisten kanssa ole ollut koskaan kovin myrskyisä. 

Pääsin sieltä pois joskus 1960 ja hetken elin Kroatiassa kunnes lähdin käymään Suomessa, lähdin vuonna 2005. Menin sinne siis parin maan kautta. Vietin Suomessa, Pohjois-Karjalassa mökissäni yhdeksäntoista vuotta ja palasin Kroatiaan. 

po jon mil

Pojonmil

Se oli minun, kreivittären ja Iimooksdrin salainen koodi. 

Jatketaan. 

Tässä on kuvat ensin isästäni Idram Vandrarenista ja alempana Včibrosta. 

 

 

Tässä taas in kaksi kuvaa minusta. Oikeastaan kuvia ei ole luotu tekoälyllä vaan kaikki kuvat on luotu Vlovan unimagialla. Itse asiassa minulla on kiharat hiukset en tiedä mikseivät ne kuvassa ole mutta muuten kuvat ovat, kirjaimellisesti (!) 98% päteviä, lähinnä epäselkeitä. 

Tässä muuten yksi pätkä minkä löysin kreivittären päiväkirjasta. Kreivitär oli jo luopunut kreivittären virasta ja oli nyt 66-vuotias ja eläkkeellä kun kirjoitti sen: 

Olen nyt eläkkeellä joten on aikaa kirjoitella enemmän ja viettää aikaa. Asun nyt tässä rannalla. Cidomir on kanssa vapaalla nyt, vaikka tapaamme edelleen hänen kanssaan silloin tällöin. 

Muistin juuri muiston tärkeästä, toisen ulottuvuuden ystävästäni ja olisiko rakkaudestani Jättizoorosta. En tiedä Jättizooron etunimeä, tiedän vain nimen Jättizooro. En tiedä missä hän on mutta jossain kaukana tunnen hänen olevan luonani aina. 

Asun nyt kissani Karlovacin kanssa talossa. Täällä on kultaiset tapetit. Ja talo on valtava. 

Talo tullaan uneni mukaan maalaamaan joskus mustaksi ja polttamaan ja polttamisen jälkeen se uudelleenrakentaa itsensä ja menee joksikin pyhäksi tapaamispaikaksi. En tiedä. Mutta varmaan vasta kuoltuani tietenkin! 

Minä tykkään unista. Olen nähnyt niitä viime aikoina paljon. Kun erosin virasta, minua on kansa sanonut lähinnä höperöksi kun jankutan vain unista. Ehkä olen nykyään. 

Taloni alla sijaitsee kokouspaikka missä kohtaan aina Vandrarerin, Žkaltžakan ja noitia ja vampyyrejä. Sitten joku ihme Traafas laittoi minulle jonkun kirjeen mutta en jaksa sitä edes avata. Näenkö harhoja vai onko taloni alla oikeasti tällainen paikka? Se on öisin täynnä noitia. 

Mitä tiedän kreivittärestä? 

Kreivittärellä oli myös hyvä ystävä ja “palvelija” Cidomir vaikka he olivat enemmän ystäviä keskenään. Ehkä palvelija oli vain ammatti aivankuin kreivitär oli ammatti Mihalille. 

Cidomir asui kreivittären rakennuksessa omassa huoneessaan. Hän oli nuori mies joka käytti kauluspaitoja ja oli kiinnostunut unista ja meditaatiosta, vähän kuin kreivitär. Hän ei koskaan kirjoittanut tai runoillut. Hän oli hiljainen ja vetäytynyt mutta ei ollenkaan ujo tai epäsosiaalinen. Usein myös kreivittären henkivartijana. 

Kreivitär vietti paljon aikaa pääkaupungissa istuskellen itsekseen ja ehkä Cidomirin kanssa. Hän ei ollut oikein julma, enemmänkin hajamielinen, ja harras, ehkä vähän lempeä ja joskus ammatistaan eriytynyt. Ei kovin auktoriteettinenkään. Huumorintajuinen hän oli ja älykäs. Loppujen lopuksi kreivittären aikaa voitin pitää aika kauniina. Ei siinä ollut oikeastaan minkäänlaisia konfliktitilanteita, kaikki elivät rauhassa. Oikeastaan maassa oli aika hiljaista. Niin, tiivistettynä oli rauhallista. Aika uppoutunutta, ei mitään kirkkaita julistuksiakaan ollut. Se oli vain harrasta jatkumoa. 

Lisää vampyyrikerhosta

Vlova voi olla vampyyrikerhon johtaja mutta minuakin voi tulla tapaamaan. En vielä tiedä mitä kerho tulee olemaan, Vlova kertoo enemmän, mutta ainakin voitte järjestää tapaamisia öisinkin Helsingissä ja hylätyillä paikoilla. Ja tehdä jotain vampyyriteoksia. 

Kreivitär torilla

Kreivitär lähti torille. Siellä hän katseli lähinnä kansaansa, katseli kun he möivät kurpitsoita ja valkosipuleita ja sieniä. Paljon sieniä. Sieniä. Sieniä koko maassa oli paljon. Ne olivat suosittu ruoka. 

En ota nyt kantaa siihen oliko maa köyhä vai rikas. 

-Mihal! huusi mies kreivittären takana. 

-Žejlko! Vanha ystäväni. 

-Eikö Gyilkosin johtaja halunnut tavata sinut?

-Ääh, se raakalaisjuntti joka haluaa vain itselleen kaikki lähialueen pikkumaat.  

-Kannattaisi nyt mennä. 

-Minun pitäisi tarjota hänelle sitä paikallista votkaa, kreivitär sanoi ironialla. Mieluummin otan tällä kertaa viiniä. 

-Osta tästä hänelle sieniäkin.

-Nokun enhän minä ossaa kokata, vastasi kreivitär. Cedomir tekee yleensä ruuan tai joku varsinainen palvelijani. Missä minun muuten pitäisi tavata tämä hallitsija? 

-Luultavasti hän haluaa nähdä sinut Kršbčavussa. 

-Hyvä on. Minun on kai eka tavattava Viladmir. Hänellä voi olla huolestuttavia uutisia. 

-Ettei vain se liittyisi tähän hallitsijaan. He nyt ovat ainakin täysin eri liittolaisista …?

-Niin en tiedä. 

Kreivitär jatkoi torilla kävelyä, kunnes illan tullessa hän meni läheiselle baarille. hän olisi toivonut Birču Idu Krčavurkaa esiintymään, mutta paikalla esiintyi vain joku katumuusikko Mlagožču. No sekin kävi. 

Mitähän se hallitsija haluaa. Tämän puhutun hallitsijan muuten oli Tebos. Tai mikä lie peitenimi sekin on. 

Pian Cidomir saapui baariin. 

-Cidomir, mitäs sinä täällä teet? Oletko muuten jo parantunut?

-Olen melkoisesti, šbarskumajka. Kädessäni on edelleen haava. 

Cidomir kumarsi ja istui kreivittären viereen. 

-Otatkos sinäkin čkažjirakijua?

-No kyllä kiitos. Voinko palata töihin jo? 

-No odčkuviru, et todellakaan! Et voi työskennellä noin hauraana. Lepää vaikka kaksi viikkoa. Tai no saat lomaa kuukauden. 

-Hvala. 

-Haetkos minulle yhden drinkin ja pudota siihen juhannusruusu. 

-Miksi? 

-Tee se vain, naurahti kreivitär. Sillä on kuulemma poliittisia vaikutuksia. Haluan olla tapaamisessa suht kunnollisessa kunnossa. Menen katsos tapaamaas Tebosta. 

Vandrarerin kanta: En tiedä kuka Tebos oli. Mutta ainakaan se hallitsija ei sotkenut kreivittären valtion turvallista tilannetta. Siis Tebos taisi olla joku Unkarilainen hallitsija, tai no turkkilainen tai mongolialainen salaliitto oli kai hänen takanaan. En rehellisesti sanottuna tiedä juurikaan näistä ihmisten maailman asioista paljoa. Isäni kasvatti minut vampyyriulottuvuuksista tietoisiksi lähinnä, ja jotain ihmistenmaailman yleissivistystä ja itsekin tietty opettelin jotain. Kyllähän minuakin maapallo kiinnostaa, etenkin pidin siitä Pohjois-Karjalasta missä asuin viisitoista vuotta. Siis ennen sinne menoa asuin pari vuotta muualla, lähdin kotoani Kroatiasta 2005 ja Suomeen muutin joskus 2011. Kai jos osaan nyt laskea oikein, kun ei oikee’ jaksaisi. 

Kerho: No niin jatketaan vielä kerhosta puhumista. Minulla on omakin apulainen yökerhollani ja hän on kerhon jäsen, joten kerhon varsinaisia jäseniä ovat nyt Mikael, Vlova ja jos sinä lukija haluat liittyä. Asuessani Pohjois-Karjalassa perustin sinne eräänlaisen kerhotalon ja se olisi hyvä vaikka kerhoanne varten. 

Sanon vielä loppusanoina että kreivitär ei ollut noita eikä mikään vampyyri mutta silti ystäväni ja olihan hänelläkin paljon yliluonnollisia elementtejä. Hän näki paljon hulluja unia. 

En tiedä kaikkea mitä tässä kirjassa lukee mutta itse te sen voitte lukea. Ehkä galaksija häivytti minun näkyviltä osan asioista lievästi hetkeksi että saatte nähdä nämä lahjat itse.